Diabeteksen komplikaatioiden hoitopolku
PSHP Diabeteksen komplikaatioiden hoitopolku
Diabeteksen komplikaatioiden hoitopolku

Hoito perusterveydenhuollossa (Diabeteksen munuaistauti)

← Palaa päävalikkoon

Hoito perusterveydenhuollossa (Diabeteksen munuaistauti)

  • Todetun diabeteksen munuaistaudin etenemistä voidaan ehkäistä tehokkaalla, kaikkiin riskitekijöihin kohdistuvalla kokonaisvaltaisella hoidolla.

Lähteestä mukaillen: KDIGO-suositus: Kidney International (2022) 102, S1–S127

  • Verenpaineen hoito diabeteksen munuaistaudissa on yksilöllistä. Verenpainetavoite on yleisesti alle 130/80 mmHg. Tuoreen eurooppalaisen suosituksen (ESC/EASD) mukaan verenpainetavoite on alle 130/80 mmHg, mutta alle 120/70 mmHg:iin ei pidä pyrkiä. Iäkkäille (yli 65-vuotiaat) suositellaan systolisen paineen tasoa 130–139 mmHg.
    • ACE:n estäjät tai ATR:n salpaajat ovat ensisijaisia verenpainelääkkeitä diabeteksen munuaistaudissa: ne ehkäisevät ja vähentävät albuminuriaa sekä hidastavat munuaisten suodatustoiminnan heikkenemistä.
    • Yleensä tarvitaan useamman verenpainelääkkeen yhdistelmä. Munuaisperäisen verenpaineen hoidossa lääkeyhdistelmässä kannattaa herkästi käyttää diureettia, vaikeassa munuaistaudissa (eGFR <30 ml/min) yleensä furosemidia.
    • Suolarajoitus on tärkeä.
  • Hyvä glukoositasapaino vähentää varhaisen diabeteksen munuaistaudin ilmaantumista sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoilla. Pyritään suosituksen mukaiseen yksilölliseen HbA1c-arvoon, joka iäkkäillä ja monisairailla on korkeampi kuin vähän aikaa sairastaneilla. Ks. Käypä hoito -suositus Insuuliininpuutosdiabetes, Tyypin 2 diabetes 
    • Hyvin intensiivinen hyperglykemian hoito hidastaa albuminurian ilmaantumista, mutta sen vaikutus munuaistaudin etenemiseen on epäselvä ja se saattaa altistaa hypoglykemioille erityisesti vaikeutuvassa munuaisten vajaatoiminnassa.
    • Diabeteksen munuaistautia sairastavilla tyypin 2 diabeetikoilla käytetään ensisijaisesti SGLT2:n estäjiä valmisteyhteenvedon sallimissa eGFR-rajoissa. SGLT2:n estäjät vähentävät albuminuriaa ja hidastavat eGFR:n laskua tyypin 2 diabeetikoilla, joilla on sydän- tai verisuonisairaus tai runsaasti vaaratekijöitä.
    • Useimpia GLP-1 agonisteja voidaan käyttää eGFR-arvoon 15 ml/min/1,73 m2 saakka tyypin 2 diabeetikoilla. Semaglutidin annosta ei tarvitse muuttaa munuaisten vajaatoiminnassa, ei myöskään dialyysipotilailla Pitkävaikutteiset GLP-1 agonistit estävät albuminurian vaikeutumista tyypin 2 diabeetikoilla, joilla on sydän- tai verisuonisairaus, mutta vaikutus eGFR:ään on epävarma. 
  • Mineralokortikoidireseptorin salpaaja finereronin on ACE:n estäjä- tai AT reseptorinsalpaajalääkitykseen lisättynä osoitettu vähentävän albuminuriaa ja hidastavan munuaistaudin etenemistä tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla, joilla on vaiheen 1-4 krooninen munuaistauti ja albuminuria. Lipidipitoisuuksien pieneneminen ei hidasta diabeteksen munuaistaudin etenemistä, mutta se vähentää kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Dyslipidemian hoitotavoitteet ovat samat kuin muillakin suuren kardiovaskulaaririskin potilailla. Ks. Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat taulukko 3 
    • Suuren riskin potilaiden tavoitteena on alle 1.8 mmol/l:n LDL-kolesterolipitoisuus. Keskivaikeaa munuaistautia (eGFR 30–59 ml/min/1,73m²) sairastavat ovat suuren riskin potilaita.
    • Erityisen suuren riskin potilaiden tavoitteena on alle 1.4 mmol/l:n tai mahdollisimman lähellä sitä oleva LDL-kolesterolipitoisuus. Yksilöllisesti voidaan pyrkiä jopa alle 1.0 mmol/l:n pitoisuuteen. Erityisen suuri riski on potilailla, joilla on vaikea krooninen munuaistauti (eGFR alle 30 ml/min/1,73m²).
    • Statiinihoitoa (tai statiinin ja ezetimibin kombinaatiota) suositellaan kaikille kroonista munuaistautia sairastaville potilaille (eGFR < 60 ml/min/1,73 m²), jotka eivät ole dialyysihoidossa (viite: ESC/EAS Guidelines for the management of dyslipidaemia. European Heart Journal 2020;41:111-188).
    • Atorvastatiinin, pravastatiinin ja fluvastatiinin annoksia ei tarvitse muuttaa munuaistaudin edetessä.
    • Renbase-tietokannan mukaan simvastatiinin yli 10 mg:n vrk-annoksia kehotetaan käyttämään varoen, jos eGFR on alle 30 ml/min, mutta annoksia ad 20 mg/vrk on käytetty ongelmitta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa Viite: https://www.terveysportti.fi/apps/renbase/?search=statiinit).
    • Rosuvastatiinin suositeltu aloitusannos on 5 mg/vrk, jos eGFR on <60 ml/min. Rosuvastatiinia ei valmistajan mukaan pidä käyttää vaikeassa munuaistaudissa (eGFR alle 30 ml/min).
  • Proteiinirajoitteinen ruokavalio ei hidasta munuaisvaurion etenemistä tyypin 1 ja 2 diabeetikoilla. Runsasproteiinisen ruokavalion vaikutusta diabeteksen munuaistaudin etenemiseen ei ole tutkittu. Ravitsemusterapeutin konsultaatio on aina tarpeen proteiinirajoitusta harkittaessa.
  • Tupakoinnin lopettaminen saattaa hidastaa diabeteksen munuaistaudin etenemistä.
  • Lihavuudella saattaa olla myös merkitystä. Tyypin 2 diabeetikoilla lihavuusleikkaus saattaa lääkehoitoon verrattuna vähentää mikrovaskulaarikomplikaatioiden ilmaantuvuutta ja lievittää jo olemassa olevan diabeteksen munuaistaudin vaikeutta
  • Liikunnan yleisten suotuisten vaikutusten vuoksi se on osa diabeteksen hyvää hoitoa myös munuaistautia sairastavilla.

Lisätietoa

Saatat myös pitää